Koti on siellä missä sydän on

 Iltaa kaikille!

Fiilikset alkavat olla aika korkealla, sillä perheeni Saksasta saapuu pian Suomeen. Tästä viikosta tuleekin aikamoinen, kun on kaikenlaista tapahtumaa tiedossa. Perheen saapuminen, vappu ja ristiäiset.

Moni varmaan tietääkin siskoni blogin kautta, että perheeni äitini puolelta muutti noin kolme vuotta sitten asumaan Saksaan. Ulkomailla asumisen kutkutus oli kytenyt perheeni mielessä jo useita vuosia, ja kun tilaisuus sitten isäpuoleni työpaikan puolesta tuli, siihen tartuttiin jännittävin mielin. Vaikka asiasta oltiin paljon aikaisemmin puhuttu, todellisen päätöksen tultua julki ajatukset eivät tahtoneet pysyä mukana.

Asuttiin tuohon aikaan vielä vanhempien luona, joten tilanne herätti monta suurta kysymystä. Lähdenkö itse mukaan Saksaan asumaan? Minne muutan, jos jään Suomeen? Kuinka kestän ikävän perhettäni kohtaan? Miten pärjään ilman äitiä elämässä? Säilyykö läheinen suhde pieniin sisaruksiini?

Muuton aikoihin en ollut parisuhteessa, lukio oli juuri ohi ja minulla ei ollut oikein mitään muutakaan ehdotonta pakotetta pysyä Suomessa. Päätin kuitenkin jäädä Suomeen asumaan, sillä en ollut valmis jättämään ystäviä, isän puolen perhettäni ja muuta elämääni Suomessa. Koen tehneeni oikean valinnan, sillä asiani Suomessa ovat tällä hetkellä todella hyvin, ja Saksaan pääsee vierailemaan "toiseen kotiin" lähes aina, kun raha- ja elämäntilanne niin sallii.

Muutosta ilmoitettiin kesällä ja seuraavana kesänä muutto olikin sitten ajankohtainen. En jotenkin pystynyt sisäistämään asiaa kunnolla, ennenkuin muutto päivä todella tuli. Olimme toki keskustelleet ja järjestelleet asioita valmiiksi muuttoa varten, mutta ensimmäiset kunnon vollotusitkuvesiputoukset hyökkäsivät vasta samana päivänä, kun perheeni nousi muuttolaivaan.

Pahimmalta tuntui pikkusisaruksieni lähtö, sillä lapset kasvavat niin nopeasti ja pelkäsin, etten pysty olla mukana seuraamassa tätä kasvua. Pienet olivat minulle erityisen läheisiä, kuin omia lapsia, sillä olin viimeiset kesät hoitanut heitä "kesätöikseni" arkipäivät yksin.

Yllättävää oli huomata, miten nopeasti tilanteeseen sopeutui ja muutosta alkoi löytää kokoajan uusia hyviä puolia. Saan kokea uuteen maahan ja kulttuuriin tutustumista perheeni kautta ja kanssa. Saksaan saa mennä kyläilemään monta kertaa vuodessa, mikä on aika elämää rikastuttavaa. Sisarukseni oppivat nopeasti puhumaan täydellisesti uutta kieltä, mikä rikkaus tämäkin!

Nykyään minusta tuntuu vain mukavalta, että minulla on perhettä muuallakin kuin Suomessa. Tämä on avartanut paljon maailmaa minulle. Olin muuton aikoihin muutenkin aikuistumisen/itsenäistymisen kynnyksellä siinä 18-vuotiaana, joten kotoa pois muuttaminen tuli ihan hyvään saumaan ikääni nähden. Tosin, jos perheeni olisi jäänyt Suomeen asumaan, olisin varmasti asunut vielä pari vuotta saman katon alla.

En sulje pois sitä, ettenkö itsekin voisi jonakin päivänä muuttaa asumaan ulkomaille, mutta tällä hetkellä Suomessa asuminen ja mahdollisimman paljon matkustaminen riittää minulle oikein hyvin. Olen etuoikeutettu, sillä minulla on käytännössä neljä paikkaa, joita voin kutsua kodikseni. Isäni koti, Saksan koti, oma koti ja siskon (+ex-kämppiksen) koti.

 Koti on siellä missä sydän on. <3 

Lauantai kuvina

Sunnuntai moikat. :)

Viikonloppu alkaa olla ohi, vaan eipä meillä montaa päivää töitä ja kouluja ehdi olla, joten ei hätää! Viikonloppuna sain paljon rästiin jääneitä asioita hoidettua. Ostin vauvalle ristiäislahjan, luin pääsykokeisiin, ostimme takapihallemme pallogrillin ja terassilaattoja, näin ystäviäni ja rentouduin. Aika nappiin mennyt viikonloppu.

Tässä kuvapläjäys viikonloppumeiningeistämme.

Lauantai aamu alkoi herkkuaamiaisella ystäväni tultua Helsingistä kyläilemään. Tiipe toi mukanaan tuoreita mansikoita. <3

Ulkona oli niin lämmintä, että valmistin aamiaisen terassillemme. Jotenkin niin onnellinen fiilis tulee näistä kevään ensimmäisistä lämpimistä päivistä.

Tein perinteisen herkkumunakkaani. Munakkaan saa maistumaan mielestäni ihan pitsalta, kun tunkee sen täyteen täytteitä! :D Tässä munakkaassa oli tomaattia, paprikaa, valkosipulia, avocadoa, juustoa ja kinkkua. Mausteina mustapippuria, yrttisuolaa, välimeren yrttiseosta ja paprikamaustetta.

Tipsu lähti meidän mukaan kaupoille.

Löysin laatikostani vanhan sulkakaulakoruni, joka pääsikin heti iloisen jälleennäkemisen jälkeen kaulaan roikkumaan. Korun taisin ostaa aikoinaan Lindexistä.

Perus valkoinen toppi (Cubus) ja beiget aurinkolasit (Guess).

Ja mun kaikkein hienoin asuste! + Vino sormi. 

Tämä kesä-esa heilui pihalla kuin keskikesän sankari. Kylmä ei kuulemma tullut kuitenkaan! :)

Grilli vappua varten CHECK! Pallogrillimme maksoi huimat 19,95 K-raudasta.

Pojat alkoivat kasaamaan grilliä...

  ... ja minä keskityin hieman naisellisempiin touhuihin sillä aikaa. ;D

Rumat tuli, mutta vielä rumemmat ne oli tätä ennen! Töissä kynnet ei millään tahdo pysyä hyvässä kunnossa ja lakkaaminenkin tuntuu usein turhalta. Ehkäpä nämä Lumenen "Gel effect"-lakat pysyisivät hieman paremmin.

Nyt lähden työpäivää viettelemään, nauttikaa kaikki vapaapäiväläiset ihanasta säästä! 

Hello my name is Friday

Huomenta ihmiset <3

Taas viikonloppu. Miten se viikko näin nopeasti hujahti?! Tämä sopii minulle kyllä hyvin, sillä edessä on enää muutama päivä siihen, kun nykyään Saksassa asuva toinen puoli perheestäni saapuu Suomeen vauvan ristiäisiä varten. Myös vappuun on enää muutama päivä, ja minä ja Jaakko ollaankin innokkaina ostettu jo paljon rekvisiittaa tulevia vappubileitämme varten. ;)

Eilen aamulla minulla oli aikaa väsätä taas hiukan monipuolisempi aamupala, joten valmistin aamuleipieni seuraksi hieman mutkikkaamman nesteytysmuodon. 

Hedelmä- ja marjasmoothiet ovat olleet aamujeni suosikkeja jo pitkään, mutta jonkin aikaa sitten uskaltauduin kokeilemaan vähän erikoisempaa smoothie-reseptiä. Valmistin siis vihersmoothien, jonka reseptin jaan tänne kokeilunhaluisille.

Tarvikkeet

Päärynä, pakastemansikoita, omenoita, hienonnettua pinaattia, limeä ja kurkkua. Vettä sekaan hiukan, jotta pikku blenderini jaksoi pyörittää seoksen.

Tiedän, kuulostaa ällöttävältä, mutta kannattaa ehdottomasti kokeilla! Jotenkin niin paljon raikkaampaa kuin pelkkien hedelmien yhdistelmät.

Limeistä tietenkin vain mehut, eikä kuorineen. :D Suosittelisin kuitenkin käyttämään limen sijaan mielummin sitruunaa, sillä se on paljon raikkaampaa tässä sekoitelmassa. Sitruunaa ei kuitenkaan ollut jääkaapissa saatavilla, joten lime kävi hyvin korvikkeesta. 

Kansi päälle ja pärisemään! 

Miltä muiden greensmoothiet näyttävät?

Miltä oma greensmoothieni näyttää... Mitä kettua nyt taas?!

Tiedän, näyttää myös puklun ja jonkun haisevan yhdistelmältä, mutta suosittelen edelleen kuitenkin kokeilemaan. Ehkä enemmän pinaattia ja vähemmän mansikoita. Kertokaapas, mikäli tiedätte jonkun herkullisen ja vihreän greensmoothien reseptin.

Tämän voimin oli hyvä lähteä kymmentuntista työpäivää viettämään. Töiden jälkeen päivä eteni melko tyttömäisellä teemalla, sillä käytiin ystäväni Sonjan kanssa pyörähtämässä aurinkoisessa rantapuistossa, josta jatkoimme herkkujen ja Gossip girl - ensimmäisen tuotantokauden pariin. Olen vähän jäljessä tämän suhteen, sillä minulle tämä on aivan uusi sarja, ja pakko myöntää myös, että koukussa ollaan ja pahasti!

Kesä lähenee ja rantsu herää henkiin.

 

Sonja uskalsi vetää jo shortsitkin jalkaan!  

Päälle vetäisin keväiset vaaleat revityt farkut, valkoisen löysän t-paidan ja ruskean "nahkatakin" kultaisilla yksityiskohdilla.

Housut - Vero Moda
Paita - H&M
Takki - Saksasta ostettu 

 Hiukset taas rennosti sotkupunoksella auki. Tätä voi kyllä hiushistoriani mittakaavassa kutsua jo melkoiseksi kampaukseksi.

Mä alan valmistelemaan herkkuaamiaista, kun saan pian ystäväni Helsingistä vieraakseni. Ystäväni tietävät jo, että aina kun tulee luokseni kylään pakotetaan syömään jotakin. Syöt tai itket ja syöt, mutta kukaan ei lähde nälkäisenä keittiöstäni!

Ihanaa lauantaita kaikille! :)

Miehet ja naiset parhaina ystävinä

 Heippuli!

Nyt kun tämä blogi on tullut ikäänkuin kaapista ulos, olo on hyvin jännittävä! Tästä tuli nyt ihan totista totta. Olette ottaneet blogini erittäin hyvin vastaan, ja olenkin enemmän kuin iloinen tästä! Kiitos kannustavista kommenteista. Nyt sen tosissaan ymmärtää, kun bloggaajat ovat aina niin kiitollisia saamistaan kommenteista. Muutenhan tuntuisi ihan siltä, että raapustelee tekstejä ihan yksin netin bittiavaruuteen.

Ajattelin jakaa vähän juuriani ja sitä, miten minusta on tullut juuri tälläinen. Siihen on vaikuttanut erittäin syvästi porukka, joka hääräilee elämässä ympärilläni.

Minulla on käynyt elämässäni oikea onnenpotku, kun olen löytänyt rinnalleni suuren joukon toinen toistaan erilaisempia upeita ihmisiä. Ystävät ovat olleet aina elämäni suola, ja olenkin pitänyt läheistä porukkaani yhtenä elämäni suurimmista saavutuksista. Olenkin pistänyt ystäväni monen muun asian edelle elämässäni, joka ei välttämättä ole ollut aina se viisain ratkaisu. Kuulostaa ehkä kliseiseltä, mutta tiedän tosissaan mitä tarkoittaa, kun puhutaan ystävistä "toisena perheenä". 

Ruisrock 2013

Ystäväporukkani sekava sakki on alkanut muodostua jo alakoulu-ajoilta lähtien, mutta mukaan on hypännyt elämäntieltä paljon rakkaita ihmisiä lukioajoilta, harrastusten kautta ja ystävien uusista kumppaneista. Parasta ystävissäni onkin juuri se, että olemme kasvaneet ja kehittyneet yhdessä siihen pisteeseen missä olemme nyt ja tiedämme toisistamme tätä kautta lähes kaiken.

Weekend festival 2013

 Tunnemme toistemme arvet ja elämän ilon aiheet, joten osaamme lukea toisiamme tilanteessa kuin tilanteessa. Tietenkään elämä ystävien kanssa ei ole aina pelkästään ruusuilla tanssimista, vaan suuresta perheestä koituu myös suuri huoli. Monet itkut on itketty toistemme puolesta, mutta tuki on aina lähellä, kun sitä tarvitsee. Riidoiltakaan ei voinut välttyä, varsinkaan teini-iän puhjetessa kukkaansa, mutta kuten perheenjäsenten kanssa, riidat eivät koskaan voineet erottaa meitä toisistamme tai tulla ystävyyden väliin. Se mikä ei tapa, se vahvistaa (Haa, toinen klisee!)

Viime kesänaloitus bileemme

Tarpeeksi usein ei tule sanottua ääneen, miten äärettömän tärkeitä nämä hienot naiset ja miehet minulle oikeasti ovatkaan. Toivonkin, että läheiseni tietävät myös itse sisällään, kuinka paljon heistä välitän. Vanhemmaksi tultua ihmisten muuttaessa toisiin kaupunkeihin asumaan järkytys meinasi olla ensin suuri. Miten niin ei voida nähdä enää aina kun huvittaa? Tilanteisiin kuitenkin tottuu nopeasti, ja olenkin hyväksynyt kaikkien vanhenevan ja ottavan omia askeleitaan elämässään. Välimatkakaan ei vie ystävyydeltämme sitä, mitä se on. 

Rukalla laskettelureissulla 2013

Monesti kuulee siitä, miten naisten ja miesten välinen ystävyys on mahdoton yhtälö. Kumoan tämän väittämän sataprosenttisesti. Porukassamme on melkein tasajako miesten ja naisten välillä. Naisteni uudet miesystävät, niiden kaverit, harrastus- ja työkumppanit ovat rantautuneet porukkaamme sopivan sävelen löydyttyä. Kyllä sen vaan tietää ja tuntee, kun huomaa, että joku kuuluu ihan selvästi tähän porukkaan. Osa miehistä on ollut myös porukassamme alakoulu ajoilta asti, kuten poikaystäväni Jaakko.

Keilaamassa Tynski ja Mehvi 20 v

Miehet ja naiset voivat todellakin olla parhaita ystäviä siinä missä naiset naisten kanssa. Miesten kanssa ystävyys on ihan kuin naisten kanssa, mutta kuitenkin jotakin ihan muuta! Miespuolisilta ystäviltä saa sen aidon toisen sukupuolen näkökulman asioihin, ja miehet sanovatkin suoraan aina sen mitä ajattelevat. Kun esimerkiksi kerroin parhaalle miespuoliselle ystävälleni perustaneeni blogin, vastaus oli lyhyt ja ytimekäs: "Senkin nolonaama." Tähän kiteytyi rehellisyys ystävyydessämme. "Kiitos, tervetuloa seurailemaan!" Miehet heittävät myös sopivasti "ronskimpaa läppää", joten hauskuutta ei puutu miesten kanssa ystävänä olossa.

Summer sound 2013

 Naiset taas ovat niin paljon herkempää seuraa. Meillä on tapana kutsua toisemme kylään arkena milloin mistäkin syystä aina tee-hetkeilemään. Tee-hetkeilyjen lomassa saatetaan suunnitella tulevia yhteisiä reissuja, itkeä silmämme punaisiksi keskustellen syvällisiä, tai räkättää itsemme hengiltä höpötellessämme niitä näitä. Miespuolisilta ystäviltä ei saa itkurinki seuraa, jonka naiset hoitavat kotiin kunnialla.

Tynski 20 

Naisystävien kanssa voi myös analysoida yksinkertaisia asioita monta tuntia, tai päivää.. tai viikkoa.. ja se on hauskaa. Vain naiset ymmärtävät miten hauskaa on puhua samoista asioista uudelleen ja uudelleen, ja analysoida jokaikinen pienikin yksityiskohta. Naisten kanssa voi puhua myös miehistä, kuinka kamalia, ihania, ärsyttäviä ja komeita he ovatkaan!

Minä 21

Naisystävät ovat myös ne, jotka pitävät sinua kädestä kiinni, kun jotakin kamalaa tapahtuu, pitävät hiuksiasi ylhäällä, kun oksennat naapurin parvekkeelle ja alkavat kaivaa välittömästi laukkuaan, kun maskara leviää, tai tietyt päivät iskevät yllättäen. :D Myös vertaistuki on naisystäviltä aina saatavilla.

Uusi vuosi laivalla 2014

Yhtäkään en vaihtaisi <3

Itämainen kana-kookoskeitto

Heipparallaa.

Tänään oli taas kyllä semmoinen päivä, että oksat pois! Täyttä auringonpaistetta heti aamusta ja aamuvuoroon menokaan ei tuntunut missään. Töiden jälkeen lähdettiin Tynskin kanssa pyörimään Jumboon ja vaateosto- lakkoni pistettiin kovalle koetukselle. Alle kymmenen euron ostoksia ei lasketa, eihän?

 Tämän päivän rentoilija minä. Lakki pelastaa bad hair dayn ja takkia ei kaivata näillä säillä.

Lippis - DC
Neule - Olisiko ollut Seppälä
Laukku - BHPC
Housut - Dr.Denim
Kengät - Nelly.com 

Tänään mieleni teki jotakin vähän erikoisempaa ruokaa, joten päätin antaa uuden mahdollisuuden kerran kokeilemalleni kana-kookoskeitolle. Ensimmäisellä kerralla sitä valmistaessani laitoin sekaan liian monta limesiivua ja aluksi keitto maistuikin erittäin hyvältä, mutta limemehujen kunnolla sekoittuessa keittoon tulos oli aivan liian hapan ja loppukeitto lensikin sitten roskiin.

Ajattelin, että voisin jakaa blogissani viikoittain aina jonkun uuden reseptin. :) 

Tämän viikon reseptiä jakoon:

Tarvikkeet

loraus valkosipuli-oliiviöljyä
reilu ruokalusikallinen red currytahnaa
1 tölkki kookosmaitoa
oman maun mukaan tabascoa
1 lime
2 chiliä 
2 punasipulia
1 bataatti 
2 makeaa suippopaprikaa
1 avocado
2 valkosipulinkynttä
5 porkkanaa
2 pakettia kanafilesuikaleita (itse käytettiin pehmeän pippurisia, koska ale ;D)
mausteiksi yrttisuolaa, grillimaustetta ja paprikajauhetta

Huom. Mikäli ette halua kovin suurta annosta, kannattaa puolittaa reseptin ainesosien määrä, sillä tehtiin erittäin iso kattilallinen ruokaa!

Laita vesi kattilaan kiehumaan ja heitä sekaan vaikka lihaliemikuutio. Paista kanat pannulla normaaliin tapaasi. Suikaloi/pilko/lohko (mistä tyylistä eniten pidätkään) ainesosat kattilaan ja itse lisäsin sekaan myös pussillisen pakastekeittojuureksia. Lisää kattilaan currytahna, mausteet, kookosmaito ja tabascotipat. Kun kanafileet ovat kypsiä sekoita ne keittoon ja anna kattilan porista, kunnes bataatti ja porkkanat ovat pehmenneet. Lopuksi lisää mausteet ja anna keiton hetki hautua lämpimällä levyllä.

"Itämaisiin" ruokalajeihin tykkään pilkkoa porkkanat ja paprikat suikaleiden muotoon.

Tykkään älyttömästi tulisesta ruuasta ja siksi laitoinkin keittoon chiliä ja tabascoa reilusti, miedompien makujen ystävien kannattaa himmailla näiden kanssa!

VAROITUS! Limejen kanssa kannattaa olla varovainen. Itse laitoin keittoon mausteeksi 4 limesiivua ja puristin yhden kannan mehut liemeen, mutta vainoharhaisena nappasin myöhemmin limesiivut pois keitosta. (Kammo viime kerrasta) Lisäsin kuitenkin tuoreen limesiivun keittooni syödessäni, sillä niin se antoi juuri sopivasti makua suoraan lautaselle.

Tykkään käyttää keitoissa tuoreita vihanneksia ja juureksia, sillä keitoista tulee ihanan raikkaita ja värikkäitä!

Bon Appétit!

Keiton lisukkeeksi ehdottomasti maitoa ja ruisleipää. Ruisleipään omistan vähintäänkin yhtä pahan addiktion, kuin valkosipuliinkin. Ruisleipää syön mielelläni aamupalaksi, välipalaksi, päivälliseksi, illalliseksi, iltapalaksi, yöpalaksi ja aamuyöpalaksi.

 Tällä kerralla keitto onnistui täydellisesti ja sitä tulikin niin suuri kattilallinen, että tätä syödään varmasti vielä huomenna, jos ei ylihuomennakin. :D 

Kokki ja apukokki kiittää ja kuittaa!